Väsyttää



Aa, nyt kyllä nukuttaa ja todella, todella paljon. Täytyis siispä etsiä paikka, jonne vois turvallisesti mennä nukkumaan. Hmm, toi sängyn päällä oleva tyyny näyttää todella houkuttelevalta... Taidan mennä siihen nukkumaan, heh. Väsyttää vaan niin kovasti, tässä huoneessa ainakin saisin olla rauhassa ja nukkua ilman huolta siitä, että joku tulisi häiriköimään.

Heti kun menin makailemaan sen tyynyn päälle, mua alkoi nukuttaa vielä enemmän. Nukahdin siispä heti, kun menin sen pehmeän tyynyn päälle. Nyt ei taitaisi nukuttaa yöllä, kun nukkuisin nyt päivällä. No, kyllähän mä nukun joka päivä ihan tosi kauan.

Ah, näin aivan ihanaa unta! Siinä unessa olin sellaisella suurella niityllä, joka oli aivan täynnä kukkia ja kaikkea kaunista. Edessäni oli monia hiiriä, joita sain metsästää niin paljon kuin vaan tahdoin! Se oli aivan ihana uni, tahtoisin nähdä sen joskus uudestaan.

Hetki muistoille

Hetki muistoille. Aivan, joskus tahtoisin palata ajassa hieman taaksepäin ja tuntea olevansa vielä ihan pikkuinen kissanpentu. Nythän olen 'jo' 2-vuotias. Vaikka olen yhä todella pirteä ja leikkisä - tietysti -, tahtoisin silti joskus kokea olevani ihan pikkuinen. Silloin oli paljon helpompi mennä eri paikkoihin. En nimittäin mahdu yhteen lempipaikoistani: kun olin ihan pieni, tykkäsin tunkeutua aina välillä yhden patjan väliin. Patja siis oltiin siis tungettu sellaisen suuren muovipussin sisälle, eli se oli tavallaan kiertynyt sinne sisälle. En nyt tiedä miten kuvailla... Sitten aina tunkeuduin sinne sen patjan väliin ja vaanin sieltä kaikkea. Se oli hyvää aikaa se!

Kun olin ihan pieni, tykkäsin aina makoilla sohvalla ja omistajieni vatsalla tai jaloilla. Nykyään en enää makoile omistajieni päällä, vaikka joskus tuntuukin siltä, että omistajani pitäisivät siitä, että olisin heidän sylissään. En ole koskaan oikeastaan ollut mikään sylikissa. Nykyään kyllä makoilen tietysti sohvalla, mutta en koskaan kenenkään vieressä tai sylissä. En oikeastaan edes itsekään tiedä, miksi en tahdo makailla muiden päällä tai vieressä - en vain tahdo.

Tässä kuvassa siis näette sen, kuinka paljon tykkäsin olla pienenä muiden sylissä. Alla näkyy Katrin pyjamahousut, joiden päällä usein makoilin. Pienenä tykkäsin nukkua niin, että tassut tavallaan sojottivat ylös, niinkuin tuossa kuvassa.

Olen näissä kaikissa kuvissa 3 kk. (=

Ulkona tapahtuu

Tänään kun katselin ulos normaalisti, ajattelin, että näkisin ehkä jotain mielenkiintoista. Mutta ei, en nähnytkään! Olin sitten aika surullinen, kun en mitään jännää nähnyt. Pian olin taas iloinen, sillä jotain mielenkiintoista näin, näin lunta tippumassa katolta alas!

Tuijotin aika pitkään sinne ulos ja odottelin, jos lisää lunta tippuisi ja saisin taas jännitystä elämään. Pian tippuikin, mutta nyt tippui vaan aika vähän. Kyllähän sitä aina oli hauska katsella, kun katolta jotain tippuu ja lumi on vielä niin outoa mielestäni, niin olihan se aika hassua katsella kun sitä tippuu suurina röykkiöinä alas katolta. Äsken ei kylläkään paljoa tippunut, eli en sitä röykkiöksi luokittelisi.

Sitten näin vielä jotain mielestäni todella kiinnostavaa. Näin nimittäin arvatkaas minkä... LINNUN! Ja vielä aika ison sellaisen. Sitä oli kiva katsella, teki heti mieli mennä vähän jahtaamaan sitä tuonne ulos. Ulkona kyllä näytti todella kylmältä, jotenka en enää sinne ulos tahtonutkaan. Pian lintu lähti pois ja lähdin itsekin pois, nukkumaan.

Nauttimista Nupun tyyliin

Mun lempijuttuni on nukkuminen. Tiedän, se saattaa kuulostaa hassulta, mutta silti: nukkuminen on niin ihanaa, silloin voin kuvitella olevani kuin Katri (omistajani) eli ihminen. On myös ihana nukkua silloin, kun mua silitellään ja rapsutellaan. Sitten alan heti kehräämään, se vaan on niin kivaa. 

Muita mun lempijuttuja ovat esimerkiksi leikkiminen, herkkujen syöminen ja Katrin kanssa oleminen. Metsästys on ihanaa, tykkään aina metsästää Katrin varpaita... Herkkujen syöminen tietysti, koska rakastan herkkuja! Vaikka olen aika pikkuinen, silti syön paljon herkkuja. 

                  

Tietoa Nupusta ja muuta mukavaa

Aluksi ajattelin kertoa teille, että kenestä tämä blogi oikeastaan kertoo ja jotain muuta mukavaa.
Elokuun 27. päivä vuonna 2008 syntyi maailman söpöin olio. Tuo olio nimettiin Nupuksi ja vuonna 2008 marraskuussa hänet tuotiin rakastavaiseen perheeseen Helsinkiin. Nuppu on nyt jo 2-vuotias ja leikattu. Tämä tyttö on todella ihana ja lempeä eläin. Nuppu rakastaa todella paljon metsästämistä, mutta hiiriä hän ei pääse metsästämään: Nuppu metsästää ainoastaan omistajansa varpaita. Nupun lempiherkku on Tapsi ja sitä hän syö aina kun vain on mahdollista.

Nuppu on todella reipas ja positiivinen kissa ja hän leikkii aina, yksin tai yhdessä omistajansa kanssa. Nuppu nukkuu päivässä lähes kaikenaikaa. Nupun lempinukkumispaikkoja ovat sauna, sängyt sekä kirjahyllyt. Hän rakastaa korkealla olemista ja kirjahyllythän ovat mitä mainioimpia paikkoja korkealla olemiseen. Kyllähän se loppu Nupun luonteesta selviää, kunhan vaan jaksatte lukea!

Tänään näin ensimmäistä kertaa jotain todella ihmeellistä: persiljaa! Se näytti todella hyvältä, mutta kun kaikki pitävät minua lihansyöjänä, niin en voinut tietenkään syödä persiljaa muiden nähden. Nuuhkin ensiksi vähän, miltä se tuoksua. Mm, tuoksu oli todella ihana! Pian en enää voinut vastustaa kiusausta ja aloin syömään tuota niin ihanan näköistä kasvista!

Nams! Vihdoinkin sitten uskalsin maistaa tuota ihanan näköistä kasvista ja yllätyin positiivisesti - se oli jopa vielä parempaa kuin miltä näytti. Söin persiljaa hetken, kunnes omistajani tuli luokseni ja alkoi kuvaamaan. Äh. Lopetin syömisen heti ja lähdin tallustelemaan pois persiljan luota. Taas kerran mut keskeytettiin ja vielä silloin, kun olin syömässä!