Hetki muistoille

Hetki muistoille. Aivan, joskus tahtoisin palata ajassa hieman taaksepäin ja tuntea olevansa vielä ihan pikkuinen kissanpentu. Nythän olen 'jo' 2-vuotias. Vaikka olen yhä todella pirteä ja leikkisä - tietysti -, tahtoisin silti joskus kokea olevani ihan pikkuinen. Silloin oli paljon helpompi mennä eri paikkoihin. En nimittäin mahdu yhteen lempipaikoistani: kun olin ihan pieni, tykkäsin tunkeutua aina välillä yhden patjan väliin. Patja siis oltiin siis tungettu sellaisen suuren muovipussin sisälle, eli se oli tavallaan kiertynyt sinne sisälle. En nyt tiedä miten kuvailla... Sitten aina tunkeuduin sinne sen patjan väliin ja vaanin sieltä kaikkea. Se oli hyvää aikaa se!

Kun olin ihan pieni, tykkäsin aina makoilla sohvalla ja omistajieni vatsalla tai jaloilla. Nykyään en enää makoile omistajieni päällä, vaikka joskus tuntuukin siltä, että omistajani pitäisivät siitä, että olisin heidän sylissään. En ole koskaan oikeastaan ollut mikään sylikissa. Nykyään kyllä makoilen tietysti sohvalla, mutta en koskaan kenenkään vieressä tai sylissä. En oikeastaan edes itsekään tiedä, miksi en tahdo makailla muiden päällä tai vieressä - en vain tahdo.

Tässä kuvassa siis näette sen, kuinka paljon tykkäsin olla pienenä muiden sylissä. Alla näkyy Katrin pyjamahousut, joiden päällä usein makoilin. Pienenä tykkäsin nukkua niin, että tassut tavallaan sojottivat ylös, niinkuin tuossa kuvassa.

Olen näissä kaikissa kuvissa 3 kk. (=